UNELMA.
Reading edition
Näin unta aavikoista Ja kaupungin raunioista, Min kirjokuvut hohtaa Siin kesken aromaan. Sen palatseihin santaa Nyt ilman tuulet kantaa, Ja minne silmä kohtaa, On tyhjyys ja kuolo vaan.
Jo sortui muurit ylväät, Jo templein marmoripylväät Ja malakiittilaikat Ne raukee, lohkeaa. Miss' aukes siimeet puistoin, Ei tiedä tarut muistoin, Siell' ehkä laidunpaikat Nyt aron paimenet saa.
Miss' oikeutt' istui valta, Ja purppurateltan alta Soi käskyt, joita kuuli Maat, kansat nöyrretyt, Ei herruus sieltä uhkaa! Nään tomua ja tuhkaa — Siell' loiston jäljet tuuli Vain peittää ja hautaa nyt.
Mut omaa kieltään ääneen Nuo jättehet aian jääneen, Nuo rauniot ja laatat Ne vielä puhui siin: Maan valtain mitätyyttä! Ett' orjaks nöyrryt syyttä! Ett' yössäs luottaa saatat Sa valtoihin ylempiin!
1901.