OL' KUNINGAS MAASSA MUINEN.
Reading edition
Ol' kuningas maassa muinen, Ol' kirkkaus otsallaan. Sai puoliso uskotuinen Hänet intohon uljaimpaan.
Kun rouvansa silmään syvään Hän katsoi, valtijas, Niin maata suureen ja hyvään Käsi johdatti voimakas.
Ja vielä vanhuuden ikään, Kun harmaantuivat nuo, Hänt' ei niin innosta mikään, Kuin rouvansa katse tuo.
Kun silmät puolisonsa Jo sulki hän murhepäin, Hän äänsi: "et toisena konsa Sa ollut syämessäin."
Mut kirkkaus otsalle vaalle Taas lensi muinainen: "Hän kuningatar oli maalle Ja puoliso miehellen!"
Noin, kääntyen kansaa kohti, Hän kookkaana lausui siin. Mut viime kerran se hohti Hänen entinen intonsa niin.