HAFIZ'IN LAULU.
Reading edition
Ken niikuin Hafiz riistää vois Tän mailmansalaisuuden hunnun, Kuin hän, mi aatteiss' entäin pois Sai ajantakaisista tunnun;
Mi luopui irti aisteistaan, Min yli maan vain liiti mieli, Mi erakkona vuorillaan Sai nimen Mystillinen Kieli!
Shiraassa, ruusustoissa nyt Teen salatiedoistani selon: Ken syvimmin on miettinyt, Hän etsii ihanuutta elon.
Ken vaipuu Sulon koraaniin Ja sitä tutkii myöhään, varhain, Hän opin kiistat välttää niin Ja totuuteen käy tieltä harhain.
Kun perho liitää ruusun luo, Se siinä vain on syvä mieli, Ja viisaus ainoa on tuo, Mit' yöhön laulaa satakieli.
Mut hienoin ongelmista maan On vyö Suleiman vyötäreillä: Hän sais Bokhaaran ja Shiraan, Jos sen hän sois mun selvitellä.
1901.