MYLLÄRIN TYTTÖ.
Reading edition
Hän päivän laskussa illoin Vait istuu koskella ain; Hän uinuu siinä, mut milloin Käyn luokse, hän kaikkoo vain.
Ja rusko pilvistä leijuin Luo säihkyyn immen pään, Hän siin on — ilmestys keijuin — Kuin haave, min valvoen nään.
Käy vaahtipäät sivu myllyn, Sirohelmiä rattaani luo; Mut työhön äkkiä kyllyn, Ei kannata vaivaa tuo.
Mua kumma kaiho johtaa Pois tuonne, miss' immen nään, Miss' usvat ylhäällä hohtaa Vesikaarena väikkeessään.
Mut taivaankaaren lailla, Mi väisti, kun eistyä koin, Hän leijuu likimailla Ja aina on loitolla noin.
Ja lempeni — laulu on vainen Kesäiltahan huumaavaan: Pois liitää kaukomainen, Mut kaiku ei vastaakaan.
1900.