NEWTON.
Reading edition
Tyyn' valtameri Vain hiljaa rantaan Tuo maininkeitaan Ja luo ne santaan.
Mies uljas katsoo Päin ulapoita, Kuin urkkiakseen Veen ongelmoita.
Mut sivu siitä Pien' poika töytää Ja riemuin huutaa, Kun raakun löytää.
Vait lapsen leikkiin Mies katseen kääntää; Hän kaihoin hymyy Ja hiljaa ääntää:
"Näin totuudesta Sen ilmeet suuret, Hain niiden summat Ja syyt ja juuret: —
"Vain rannall' lassa Ma leikin, toimin, Vain raakun oudon Siin joskus poimin;
"Mut valtameri Sen koko alaan, Juur totuus itse Jäi multa salaan."
1901.