LORELEI.
Reading edition
(Heinrich Heine).
En tiedä, kuinkahan lienee, Kun murhe mun valtaa näin; Sen vanha tarina tiennee, Mi ei mene mielestäin.
On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; Vain vuoren huippuhun heittyy Säde ilta-auringon.
Siell' istui neito nuori Tuoll' yllä tenhossaan; Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan.
Hän suori ne kultaisin kammoin, Vain laulua laulellen; Sen sävel on unhottu ammoin, Ja on valtavan tenhoinen.
Rein-laivurin nuoren mieltä Saa hurjahan kaihoon tuo; Hän ei näe kallionkieltä, Vain ylös hän silmänsä luo.
Kai pohjahan nielussansa Veet venhon ja laivurin vei; Ja sen lumolaulullansa On tehnyt Lorelei.