EL' LEHTIÄ KUIHTUNEITA.
Reading edition
El' lehtiä kuihtuneita Nää syksyn saapuen; Nää näköalat laajat Ja väriloistoa sen.
Joka lehti, mi väikkyen hohtaa, Se menneitä muistoja tuo: Näät elon rikkaat vaiheet, Sen riemut ja tuskat nuo.
Kun haipui viime lehti Syysiltaan vienoiseen, Niin vaivu, kuin illan rusko, Vain lepoos tyveneen.
Oi vielähän puistossa kukkii Taas oksat kirsikkapuus — Sa nuori puoliso armas, Miks hymyy miettivä suus?
1901.