ORAAKELI.
Reading edition
Kuin hehkuin paja leiskuu vaan Ja jyskyy päivät, yöt; Niin rintani on leimussaan, Niin jyskyin, sydän, lyöt.
Vain milloin pajan eteen jäin, Nuor seppä heitti työn; Vain silmissäin kun hänet näin, Mun tyyntyi rinnass' syän.
Ja äiti sanoi: "houkka siin, Jos, lapsi, köyhän nait." Mut rovastiin kun läksin niin, Hän hetken hymys vait.
Ja kultavanhus harmaahaps Hän puhui sydämeen: Ja näin nyt yksin, tyttölaps, Tän kirkkomatkan teen.
Ja vuotan, milloin kellot sois Ja kutsuis juhlaisaan: Jos kelloiss' ois: — "nai pois!" — "nai pois!" — Niin sepän ottaa saan.
Mut jos ne soi: — "ehei" — "hohoo!" Ei kestä rakkaus tää, Se vastaisiss' ei luja oo, Ja seppä silloin jää.
Mik' ilo niin, jos rovastiin Sen tiedon viedä vois, Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin, Mut kellot soi: "nai pois!"
1901.