LAULU
Reading edition
Mongoolein voittajasta, taitavasta Iván Kalitásta ja hänen uskollisesta orjastaan Ossipista (v. 1330).
Iván Kalitá[1] ja Vladimir Saita, Suurkaanin vasallit, He liittousit Ja yhdessä kulkien itään He ryösteli Kultaisen Lauman maita.
[1] Iván Kukkaro
He retkeltä uljain saaliin palaa Ja veljinä jakaa tään. Mut metsissään Kun vietti he ensi yönsä, Vladimir leiristä poistui salaa.
Iván löi päätään: "ymmärrä laitas! Nyt repo rietas tuo Läks Suurkaanin luo: Sua ryöstöistä siellä hän syyttää Ja köyttäsi kiertää ja kosii maitas."
Viisviidettä varsaa joutuin lastaa Hän Byzans'in kalleuksin: Ne varmaankin Saa Suurkaanin riemuun, ja varmaan Liki kymmenystä ne saaliista vastaa.
Hän ohjiin tarttui, ja aron laitaa Jo kiiti Iván Kalitá; Ja hän naurahtaa: "Mua syytät, Vladimir lanko, Mut kohtapa 'Kukkaro' syyttää 'Saitaa'!"
Ja ratsut lentää, ja kohti itää Hän johtaa saattoaan, Mut rinnallaan On uskottu orja, Ossip, Mi eessään raskasta säkkiä pitää.
Ol' ukko yrmä, mi haasti harvoin, Mut tarkka ja mielevä mies; Hän kohta ties, Mitä tarkoitti kiireinen kulku Ja matkan syyt hän ymmärsi arvoin.
Hän Kultaista Laumaa vihaa ja pelkää, Mut herraansa ihailee hän Ja taitoa tän: He rosvosi takaa, mut eessä He lahjoin kulki ja nöyristi selkää.
Kun liitto tehtihin ryöstöteistä, Hän ei epäillyt laisinkaan, Ett' tahtoi Iván Vain syntipukkia kanssaan. — Mut tää oli samaa tahtonut heistä!
Ja ukko huokas ja sivumennen Hän vilkasi herraansa pois, Kuin lausunut ois: "Niin, herra, huonosti teimme! — Ois lähdetty matkaan yötä ennen!"
Tää viivytys juur toi hälle huolet! Vladimir, hän kyllä ties, Oli myyty mies! Mut säkkiä katsoin hän mietti: "Jos yötä ennen, — ois riittänyt puolet!"
1901.