FAON.
Reading edition
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs, Mi valko-olkas paljastat houkuttain, Sa suotta viehkees hymyin näytät — Mieltäni vain meri aava hurmaa.
Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön; Vain tuulten huohuntaa ma kuulen, Aaltojen taistohon halaan luotas,
Veenpiirin taa, pois retkille seikkailuin, Hyaadein kanssa voimia koittamaan, Miss' suola tyrskyilee mua vastaan Pyyhkien otsalta ruusuöljyn.
Kythere ain ei valjasta kyyhkyjään, Ja usein Zevs, kun hehkeinnä paahti maa, Luo ryppyyn kulmiaan ja puistaa Yltämme velttoa unteluutta.
Oi, Sapfo, kuolemattomat varmaan kai Ne urhon poveen laskivat vaiston tuon, Mi viehtäin luo taas eriin työntää Rinnoilta hempeiltä miehen mieltä.
Iki-vastakohta noinpa se vallitsee, Ja pakko miestä tietöntä määrää päin Vie elon ulapoille taistoon, Impeä kaiho kun tuhkaks polttaa.
1901.