NIEMEN NEITO.
Reading edition
Kaiku sie, yli vetten vie Lauluni kullan rantaan; Tyyni taival ja kirkas tie — Unhotettuko venho lie Solmuhun koivun kantaan?
Loitot veet jo on sumenneet, Silmä ei kanna sinne; Vielä väikkyvät saarekkeet — Missäs, kultani, taivalta teet, Minne sä jäitkään, minne?
Nähdä voin yli suvantoin Juovan, miss' siivet siukuu: Kaakkuri lentoon pyrkii noin — Ei, se on läikkeess' aallokkoin Kultani venho, mi liukuu!
1901.