KUN PITKIKS TAAS KÄY MAANSOPET NÄÄ.
Reading edition
Luin synkkänä vaiheita pienen maan, — Olin työhöni kylläynytki — Se vaipui muinaasta loistostaan, Sen valtaansa vieras kytki.
Ei ohjihin päässeet miehet maan, Ol' estetty vaikutusvalta: Eli intelligenssi nyt rahvaaks vaan, Mut nosti sen, — tukien alta!
Ja aseman miehinä kansan näin, Kun tunnussanat jo lensi; Nyt kansa on vapaa, pystyssä päin, Ja Euroopan kansoja ensi.
Kun pitkiks taas käy maansopet nää, Ja työstä mä sorrun aivan, Tule mielehen, Norja! — ja meillä tää! — Niin unhotan kaiken vaivan.
1900.