SALA-ITKU.

Sentirsi, oh Dei, morir, E non poter mai dir, Morir mi sento! Metastasio.

Lennä, lennä Leppäterttu! Neuvo tietä tiedäkseni Kuta kultani tuleepi! Käänä päätä päästäksesi Asungolle armahani! Itä laaja, pohja laaja Läntä laaja lennollesi. Älä lennä etelähän, Jonne mulle muinen lensit. Neuvot mieheksi minulle Sulhan suuresta sugusta Ylähistä ystävätä. Yhtätoista ylpeämmän, Kuuluisata kumppania Kuuttatoista kuuluisamman. Jota toella toivoskelin, Jota onneton odotin. Ah! mä tyhmä, tyhjätöinen Vielä häijysti häpeän, Että tietin terveykset, Että saatatin sanani. Tuota narri nauraneepi Toimitellen toverille, Jongan otti onnellisen, Joka veivinsä veteli.

Siis ei sieluni halaja Sille kylmälle kylälle, Jost' on haavansa hakenut, Altonaisen, avonaisen. Sitä itkin izekseni Yökauden yhden kerran, Jota kadun kauheasti Päästyäni päiväiselle, Koska toiset toruvatten, Kuin ol' murhe mustanuna. Silmän alukset alati. Siitä päivin silmän taakse Minä kytkin kyyneleni. Tiurihisti tipla-helma, Pilkka-viitta piilohosi Tunnustukseni lukitse! Niin mä toimitan toteni: Että hälle sydämeni Minä annon aivossani. Että varten vaivattua, Sierottua sieluani, Täydyn olla onnellissa, Riipumaan rihmaksesen. Siirty surman silmukkaan Lykyllissä lystäellä. Kuka tiesi, kenpä luuli, Kuka arvasi asian, Että itken ilon alla, Parun jalon riemun alla Sydämmessäni syvällä.

Oh! tämä onnetoin elämä! Sydän on surua täynnä; Naaman naurolla kokisin, Myrskyilmat mielessäni Piilossani pideskellä. Vaan nyt voittaapi volini Itku iloa parempi.

[Kirjoitettu v. 1821. Painettu Koittareen I, s. 137 muodosteltuna, melkein puolta lyhempänä.]