A. PUNNITTU AMOR.
Reading edition
(Il est le plus leger.)
»Nyt mä kerran koitan Kosk' on tässä puntar, Paljonk's painat kunnar, Jongan tuskin voitan?» Lausu neito muinen Wimma, nauro-suinen.
Vaaka puulle laitto Rakkauden lapsen (el. Sukka-mielen lapsen) Vasta puulle hapsen Palmikosta taitto; Hapsi maahan sousi, Amor ylös nousi.
»Raskas on kuin lammas, Joka karva mulla. Miss' on paino sulla Pikku irve-hammas? Eikös voima aina Väkevässä paina?»
Tyhjän olla anto Toisen vaaka-lauvan, Toista ilma kauvan Köykäisesti kanto. Piru käänsi silmän Lensi päällä ilman.
Neito päätä visko Ja ihmetteli: »kass'! kass'! Ja povessa niin raskas! Sinua, sisällisko! Kenpä sinun luuli Keveäks kuin tuuli!»
Vielä koitti kerran Perhoïsen kanssa; Vaan perho painollansa Taas voitti pienen herran: Joka nauro sormi suussa Ja sousi vaaka-puussa.
[Painettu »Sanan Saattajaan Viipurista» v. 1833 pääasiassa tämän käsikirjoituksen mukaan.]