KUKKAISEN TAIVAS.
Reading edition
Olis se kaipo kukkaisella, Kaunoisella, Vaippa-korvalla valitus, Ettei häntä lentäväksi Luoja luonut, Eikä suonut soittajaksi; Ett'ei kieltä kimalaisen Kukka saanut Jolla maistasi mesiä; Ett'ei saanut sieramia Semmoisia, Kuin on neitosen nenällä: Että itse iloitsisi Imeksissä, Hyvän henkensä himoja. Vaan ei viihi vähempiä Valitella, Kuin on suotu suuremmaksi: Hänen onnellen osasi Oikiallen Luonto laupias luvata. Näin on Luoja lausununna Luotuansa, Kukan korvahan korean: »Kuin sun neitonen näköövi, Nuorukainen, Sulhaisehen suostuvainen; Niin sen silloin sirkkusena, Siivillänsä, Luulet lentävän lähellen. Eipä kärppä kalliolla Keviämpi, Eikä oksalla orava; Eipä lintu lennossansa. Liukkahampi, Kuin se neito nurmen päällä; Eipä perhonen pikemmin Pakeneva, Kuin se tyttö on tuleva; Eikä lumi varvikossa Valkoisempi, Kuin sen käs' on kaunokainen; Tuolta tulet tyvessäsi Taitetuksi, Nouset neitosen nisille. Eipä taivas tähtinensä. Täytelämpi, Nuoren rintoja Rikiinan. Eikä mesi mehiläisen Makiampi, Kuin on huulet Hilturilla.»
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821, ja Koittareen I, s. 148 muutamilla muutoksilla.]