A. LOHDUTUS TALVI-PAKKASESSA.

Suomen ukko hoi! Mikä sinun toi Tänne luoma-sioiltaas? Vaimoko, vai kyy? Vainko oma syy? Tulit tänne, tuotu himoiltaas.

Luulit minä saan, Senkin Suomen maan Herkut, mennä maistamaan. Läksit tänne niin; Juurut maahan kiin, Talven kanssa täällä taistamaan.

Saitko kerkut? Ei! Vilu viljat vei, Nälkä tulla käkeisi. Siitä mitä syöt, Tääll' on täydet työt Siihen väsyttelet väkeisi.

Ah! jos muinon ties Suomen vanha mies, Kuinka käskee sotimaan: Varmoin olis hän, Sinne etelään Ennen etsinynnä kotimaan.

Enkä minäkän, Jos mä tiesin tä'än, Olis täällä pysynyt; Enpä täällä o'is, O'isin mennyt pois, Enkä olis tietä kysynyt.

Matka-lintu pien Olis tiennyt tien Kunne o'isin kulkenut. Joss' on suvi suur; Pouta nytkin juur Pakkasen on ulossulkenut.

Miekkoset ne maat! Viattomat, va'at Kansat siellä! luullaksees? Älä luule vaan, Eivät olekkaan! Kuinhan saisit kiukut kuullaksees.

Hellet auringon Kuumentanut on Myrkyt siellä kiehumaan. Pedot julmat juur, Tiiger, käärme suur Ovat sinne luodut liehumaan.

Vaimoväeltä, huu! Mustaksi on suu, Tehty tervan kuonalla. Meni sinne hiis! Olen Suomess' siis Vaikka vähemmällä muonalla.

Jos ma täällä saan Vaimon kotimaan; Tok' on so e'es kalvia! Eikä musta niin Kuin on tytötkin Maassa, jossa ei o'o talvia.

[Nimellä »Suomalassen koti» painettu pienillä eroavaisuuksilla Kanavaan, n:o 21 v. 1846; alla on toimituksen muistutus: »Tämän ihanan laulun tekiä eiköön pahastuko sen julkaisemisesta».]