B. LOHDUTUS TALVI-PAKKASESSA
Reading edition
Suomen ukko hoi! Mikä sinut toi Tanne, luoma-sijoiltas? Vaimoko vai kyy? Vaiko oma syy? Lienet petettynä himoiltas.
Luulit minä saan Myöskin Suomen maan Herkut, mennä maistamaan Läksit tänne niin; Juuruit maahan kiin, Talven kanssa täällä taistamaan.
Saitko herkut? Ei! Vilu viljat vei, Nälkä tulla käkesi. Huolet päivät yöt, Leivän tähden työt Väsyttivät, veivät väkesi.
Ah! jos muinoin ties, Suomen vanha mies Kuinka käski sotimaan; Laittanutpa hän Ennen etelään Olis itsellensä kotimaan.
Enkä minäkän Jos mä tiesin tään, Olis täällä pysynyt Enpä täällä ois, Oisin mennyt pois, Tietäkään en olis kysynyt.
Matka-lintu pien Olis tiennyt tien Kunne olis kuljettu; Joss' on sula maa Eikä lunta sa'a: Pakkanen on poijes suljettu.
Miekkoset ne maat Viattomat, va'at Kansat siellä, luullakses! Älä luule vaan, Niin eip' olekaan! Kummat saisit siellä kuullakses.
Tuli auringon Kuumentanut on Myrkyt siellä kiehumaan. Pedot julmat juur, Lohikäärme suur Ovat sinne luodut liehumaan.
Vaimoväeltä, huu! Mustaksi on suu, Tehty tervan kuonalla. Meno sinne hiis! Pysyn täällä siis, Vaikka huonommalla muonalla.
Jos ma täällä vaan Suomen vaimon saan, Sepä tok' ou valkea! Eikä musta niin Kuin on tytötkiin Maassa, joss'ei ole talvea.
[Painettu Koittarven I, s. 160.]