C. PERHOSEN SYNTY.

(Kasku on katolilainen Muinon Munkkien tekemä).

Neitsyt Maaria Emonen Kerran kerkisi kesällä Astua asannostansa Tunniksi tuvasta mennä, Käydä tuulta tuntemassa Ilmoja ihailemassa Pienen poikansa keralla. Käki kukkuvi kujalla Seisten seipähän nenässä. Se kuin näki nämät käyvän Tulla tuuskahti lähelle Vaatimaan Vapahtajalta Pyytämään pyhältä Luojan Siipeinsä silistämistä Hoyheneinsä höystymistä. Kiuru laulo kiitosvirttä Pilven pitkän päärmäsillä, Vielä ylemmäks yritti, Vaan kuin näki nämät käyvän, Pitkin pellon pientaria, Tuli kuin tuiskulta ajettu Heti Herran hartioille Vaatimaan Vapahtajalta Pyytämään pyhältä Luojan Hyväilyksen hyödytystä Höyhenensä höystymistä. Menit männikkö-mäelle Ilman linnut ihastuvat Nähdessä näiden tulevan Karkasivat kaikkialta Joka haaralta halaasit Vastahan Vapahtajata Jonka kautt' on kaikki tehty Kaikki luotu ja luettu. Menit rannalle mäeltä Meri tyyneksi tyrehty Järvi järkkymättömäksi. Kalat kaikki kavahtivat Synkiltä syvänteiltä. Jyrkiltä jyrkänteiltä Laa-oille lahen vesille Rapaselle rannikolle Vastahan Vapahtajata Jonka kautt' on kaikki tehty Kaikki luotu ja luettu. Neitsyt Maaria Emonen Sanoovi sanoilla näillä: Kuss' olis tällä kunnahalla Pehmoisella penkereellä Olo-paikkoa palasen Istuin-sioa sipale Pimentoa pikkaraisen Olla tässä ompelian Tahik' neulan tarvitsijan. Osautu ompelukset Olla kanssa kainalossa Niitä niitulle levitti Pimennosa pihlajaisen Tuomen kukkivan kuvassa Poika pienoinen sylini Kuletteli kukkasia Niistä nio ja letitti Semmoisia seppeleitä Joilla solmisi somasti Kapaloitsi kaunihisti Äidin päätä päärlytöntä Kullatonta kulmasilta Eikä kieltänyt Emonen Laitoksia lapsukaisen Mutta muisti Simeonin Vanhan miehen sen vakaisen Ennustuksen Emo kaunis, Koska siunaten Simeonin Sylin pienoista pitelen Oli julki julistanut: Sinunkin sielusi lävitse Pitää kerran miekan käymän Tämän tähden lapsukaisen. Jota muka muistaissa Neitsy Maaria Emosen Mieli helty hentukainen, Että paikalla pasahti Silmistä sinertävistä Yltä kyllin kyyneleitä. Siihen liittohon likeni Poika äitiä poloista Käsin kaulahan karaten Lohdutteli lempiästi Mammon maalista sydäntä Mieltä ihan ihmisyyden Neitsyt Maria Emonen Paino pojan povellensa Kahden kainalon välille. Taivas täytti täysinensä Neidon synkiän sydämen. Ilmi itkivät molemmat Äiti itki, poika itki Enkelit ilosta itkit Eikä ratki rauvennunna Mihinkään mitättömähän Tämä synnitön syleilys: Heräht' henki heinän päihin, Sydän sytty kukkasihin. Perhusina pienoisina, Sintävinä sinervoina, Kirjavina, kiiltävinä Sekä kaikin karvasina Alottivat aikojahan Levahtivat lentämään Kierten päätä päärlytöntä. Auringohon aivotusta. Pieni perhonen pitäisi, Vaan ei anna volin voima Kyky kylläksi ylety.

[Ennen painamaton.]