ESI-PUHEEKSI.
Reading edition
Koska paisun partasuuksi Ukko-huonoksi hupenin Pitäis laata laulamasta Pitäis hennota heretä Työstä jonkin joutavasta. Jota inhovat isännät Kun ei laita lakkareihin Kultia ei kunniata. Moni saattavi sanoa: »Olis todella tosia Olis tarvis tarkempia Kaiken kansamme hyväksi Suomessamme suudatella, Toimitella toimen miehen Kuin on runoille ruveta Viipyä virren teossa. Se on työksi tyhmempiä Miehelle mitättömämpi. Työtä tuskin turhempata Täällä taitanet tavata. Vaikk' on vaimoista valitus: »Teill' on turhuutta tuhannen Työn ja vaivan vaativata Päissänne ja pääryissänne, Hiuksissanne, hiipoissanne, Hapsissanne, hatuissanne, Helmissänne, helmoissanne, Niin on niistä etu enempi Kuin on laulun laittajasta.» Mitä mä polonen poika! Siihen virkan silmitöinä Sokiana sopestani? »Kuules kultanen isäntä! Kallis Taatto, talon vanhin! Ken ei muuksi kelvanunna Se on luojansa luvalla Tullut sirkaksi tupahan, Tahi saatu saunasehen; Niinpä miettisin minäkin Sirkan lailla lauleskella Pimiästä piilostani, Jos sä Suomi suvaitsisit, Sirkan tahtoisit tapaista.» Etuja jos etsit multa, Tämän ijän ihmiseltä, Nuuruvalta nurkassansa; Niit' en taitane tarita, Jos kuinka kurottelisin Olkia ojentelisin. Etsi niitä nuoremmilta Taitavammilta tavoita.
[Painettu Koittareen I, s. 181, hiukan lyhennettynä.]