ONNEN TOIVOTUS.
Reading edition
Vanha vuosi vaivoinensa, Aika halpa halloinensa, Armon kautta kaikkivallan On jo joutunut ohitse. Jätti huolen huomenesta Monen poloisen povessa. Uutta vuotta vuorostansa. Sulle Suku Suomen niemen! Toisen laista, toivotellen Onnellista, oivallista, Jalon kätköstä Jumalan, Tallehelta Taivahisen!
Pitkä ompi ja pimiä, Tuntematon ja tukala Edesseisovan elämän Aukko, aina ihmiselle. Niinkuin laiva, lastin alla Työtä työlästä tekeepi Menness meren selälle, Tielle tietämättömälle, Aalloilta ajettavaksi: Niin on vuotta vaihettaissa, Mieli miehellä monolla. Vasta-aikanen vaellus, Kohden joutuva kokemus Ovat peitetyt perätik, Kätketyt kädeltä Luojan. Josko tuopi tallessansa, Piilossansa pilven alla, Päivä, vielä viipyväinen, Huominen jo huoliansa Harmiansa hartioille; Taikka saattapi satoja Ilon aineita ihanan, Ilmestyissänsä idästä: Sii'en tiedä tilin tehdä, Enkä taida tarinoita. Sen mä saattasin sanoa Ennätyksellä edellä: Monen saavan satamansa Kiven alla, kirkon maassa; Monen onnen olkapäille Kaunoisesti kannettavan, Autuailta aalloitansa.
Siis sä Suomen kansa kaunis! Muuta huolet huokiaksi Sillä luulolla lujalla, Ett on luoja luoduillensa Alinomais'na apuna, Joka johdatti isäisi Ahdistuksenkin ajalla, Joka pitääpi pidellä Polvi-polvelta pojista Huolen, ehkä huonommalla. ”Toivolla nyt toisen paikoin Vuoden vanhan vaihetusta Odottivat onnettomat, Jotk' ol' halla haavoitellut, Routa rouhinut kovemmin.
<tb>
Minä tässä, tämän lainen Monen tekemä, mokoma — Joka lukian luvalla Olen saanut sarkaisemman, Eli muutoin mukaisemman Sukunimen Suomalaisen — Olin muinen muukalainen Saksan kielinen sanoma Viikho-lehti Viipurissa. Vaan nyt vaadin vanhempana, Ulostulla uudestansa Maalle maatiaisempana, Tuttavampana tuville, Jos sä Suomi! suvaitsisit, Raatsisit rahasi panna.
Tahto olis tarkoitella Mitä voisin voitoksesi, Eduksesi, emon-kielin, Suomalainen sukukanta! Minä toimitan todella, Sulle Karjalan isäntä, Sulle Savon uljas ukko, Sulle Pohjan poika kaunis, Mitä oppinut osaapi Tiedustella tiedon tiellä. Minä toisin toimituksen, Saiko Saksa saatetuksi Jauhoja, kesä-kelillä, Suoloja suvi-ajalla, Kuinka paljo kumpiakin? Mitä matto maksaneepi? Eli puuta puistaneepi? Kaikesta kauppa-kalusta Minä saallasin sanomat, Että ennen lähtöäsi Matka-tielle, tiedon saisit, Josko vielä Viipurissa Kaikki kalliina pysyypi, Eli hiukka hinnastansa Alentanut arvoansa. Tarkoin taitaisi Isäkin Panna paperit pojille, Valkiatko vai punaiset, Vainko sievemmin siniset Talleltansa tahtoneepi Irti-päästellä itara.
Vaan mä vanhempi varoitan: Älä pane poika parka Kalakukon kuoren alle Joskus juoma-pulloasi; Sillä Sissi sieppajaapi, Rekilöistä reisuvaisten, Viinat Viipurin kadulla.
[Painettu »Sanan Saattajaan Viipurista» n:o 2, v. 1833.]