LAPSEN VIRSI.
Reading edition
»Marjass' on mammonen, Piikonen puolassa, Isonen soassa synkeässä; Mikko on metässä, Möröltä miekalla Selkä-luita lussomassa, Minä olen orpona, Polonen poikanen, Jumala kanssani kumppanina.
Laulan lauluja, Soitan soittoja, Heiluissani heijassani. Soi sinä soittoni! Kumaja kantele, Kaikota kolkkuuta kartanolta! Pihalla on pimiä, Tukala tuvassa. Kaikki on outona äänetöinä.
Kuin on ikävä, Tukala tuvassa Vieras voima vastuksina; Miksi et mielisty Sieluni soitossa? Miks'et kalka kantelessa?» Niin laulo lapsonen, Poikonen pienonen, Tontun tullessa tupaani.
»Maaksi mammasi, Murran mullaksi, Siskosi koviksi kiviksi, Ilmaksi isäsi, Vesiksi veljesi, Hajoittelen harmissani, Sinun säkeiksi, Puran poikonen! Kätken kiven kiskohooni!
Äkä olet äielle, Viha olet veljelle, Itku olet isälle ikuinen; Orjana orjalla, Kaikilla kauppana Säilyt siskosi sisällä. Ilma se iskisi Tulta tukkaansa. Kirkot pyytäsi poroksi.
Vesi vihassa. Aina ajaapi Tulta tukehuuttaaksensa. Yltä ympäri peltoja, pilviä, Ilmoja, merta, mantereita, Maita murtaapi Paasia purkaapi, Hiekaksi hiertääpi hyvätkin.
Kipuna kytööpi. Sannan suonissa; Sinne ei sovi virran vihat. Piissä, poikanen, Pitäi piilossa. Siks' kuin puran paakkulani! Syöt siitte siskosi Voitat veikkosi Itketät äitisi, isäsi!»
Niin tonttu turkanen Pettäsi pienosta Veijoroisi veivihinsä. Jolla on Jumala Virtenä, veisuna Siihen et pystyne pahennos! Lapsi se laulaapi, Mielonen mehiipi, Virsi se voittaapi petokset.
[Painettu 'Oskyldigt Ingenting' -lehteen v. 1821, ja Koittareen I, s. 145.]