B. PUNNITTU AMOR.
Reading edition
»Miten painat kunnar? Jonka tuskin voitan Tales tänne koetan! Kosk' on tässä puntar.» Lausu neito muinen, Wimma, nauro-suinen.
Vaaka-puulle laitto Afroditen lapsen; Palmikosta hapsen, Vasta-painoks', taitto; Haapsi maahan sousi, Amor ylös nousi.
»Raskas on kun lammas Joka karva mulla, Miss' on paino sulla? Pikku irvi-hammas! Eikö voima aina, Väkevässä, paina?
Tyhjän olla anto Toisen vaaka lauvan; Sitä ilma, kauvan, Joss' o'il Amor, kanto: Hän käänsi neion silmän, Ja lensi päällä ilman.
Neito päätä visko Ja ihmetteli: »kas, kas! Ja povessa niin raskas! S'ua Sisällisko! Kuka taisi luulla, Keveämmäks tuulta?
Vielä koetti kerran Sinisiiven kanssa, Vaan perho painollansa Taas voitti pienen herjän, Jok' istu vaaka-paulla, Ja nauroi sormi suulla.
[Painettu Koittareen I, s. 151 muutamilla parannuksilla.]