NAURAJOILLE.
Reading edition
Olin kauvan kasvavana, Viruvana viikollinen. Olin tylsä ja typerä Oikialla opin tiellä. Mutta on hiiluva himoinen Sydän syntynyt minulle. Ennenkuin ma eroittelin Käsiäni kätkyt-puista, Sängyn puista sääriäini, Veljet verka-paukkoloista, Silkki-liinoista sisaret; Tunsin minä tuttavasti Naaras-keinot keuhossani, Kohussani koiras-konstit. Ennen kuin minä matelin Rypemällä ryömilläni; Älysin mä äänetöinä, Kina-kärsä, kätkyestä, Poro-turpa tuutusesta Kaplia ja karkaella Yli sillan yö jalalla.
Ennen kuin ma kunnollisest Jakson ja jaloilla, Nousallani noja-puita, Myöten seinän seisallani; Tiesin minä tietävästi Konkan ajolla kotoa Kyykkiä kylän välillä, Naisten luonna naapurissa. Ymmärät sä ystäväni Mikä herttanen hetelmä Äity siitä siemenestä. — Voi! voi! minUa miestä! Keuhot ovat keitettynä, Niin koin turkasen tulessa, Narri-töissä naisten kansa. Nyt kuin paisun partasuuksi, Ukko-huonoksi hupenin, Pijat pilkkana pitävät, Nuoret naiset narrinansa, Lesket leikkipukkinansa. Tai mun riivattu risani Tai mun pernani petetty Laitto minun laulun töihin, Virren töihin vimmautti. Että lauluja latelen Ylen öitä yksinäni, Puoltajata puolet päivät.
Vaan ma vaimoja varoitan Sarvipäisellä sanalla. Jongan kuulen kunnottoman Nais-puolen narrikoivan Piika-puolen pilkkaroivan virsi-viihykkeni, Minun lauletut leluni, Sen mä laitan laulullani, Värssylläni vääräsuuksi Isken irvelle ikenet, Silmät kieroksi kiristän, Nenän oikasen ojolle, Leuvan väännän lengallensa, Poski-puolet pussallensa, Kasvot kalmaksi kaotan, Käet kääntelen kävyiksi, Käsivarret vartta puiksi, Selän seinäksi lahotan, Sääret tolpiksi tojolle, Kintervarret kiikun puiksi, Joista kissat kiikun saavat, Koiran pennut keinu-värkit. Että tunnette tuhannet Kuten lauluilla kuritan, Hurskaillen huuliansa Väärällensä vääntäjöitä, Pyhimmille pyytäjöitä Ikeniä irvellensä.
[Ennen painamaton; kirjoitettu v. 1820. Toinen käsikirjoitus löytyy, tätä melkein puolta lyhyempi; 16 seuraavaa värssyä ovat siinä näin kuuluvassa toisinnossa:
Vaan kuin paisuin partasuuksi Ukko-huonoksi hupenin, Neijot pilkkana pitävät, Vanhat naiset nauronansa. Vaan mä vaimoja varoitan Sarvipäisillä sanoilla, Että tunnette tuhannet Kuten loihduilla kuritan:
Kunga kuulen kunnottoman Nais-puolen narrikoivan Minun virsi-viihykkeni, Minun lauletut leluni; Sen mä laitan lauluillani, Värssyilläni, väärä-suksi, Että irvellä ikenin Suuta annat sulhaiselle.]