A. PERHOISEN SYNTY.
Reading edition
»Lauloin v. 1815. Painatti Sjögren Mnemos v, 1820.»
Neitsyt Maria Emonen Kerran kerkisi kesällä Tunniksi tuvasta mennä Niitun nurmelle ihanan. Ikävöiden ilman työtä Kohta kiinteyty kivelle. Osauta ompelukset Olla kanssa kainalossa; Noita nurmelle levitti Tuomen kukkivan kuvassa, Pimennossa pihlajaisen; — Kulta kukkia kuletti Nauhat ruohoista naversi Äidin päähän pinteliksi. Kävi sylin kaulahani. Likistellen, lohdutteli Mamman maallista sydäntä, Murhevaista mieloisata. Äsken tuosta äiti tunsi, Ize taivasten isännän Asuskelevan alaalla. Köyhän syntisen sevuissa. Maiten, merten kauhistukset Katosivat kasvon e'estä. Rikas riemu rakkauden Riensi riivin rintahani. Taivas täytti tykkynänsä Äidin synkiän sydämen. Jalon yljän ympäriltä Erkeneepi Engeleitä, Kilvoitellen kihlattua Hoitamaan, holhomaan.
Suru suli silmoisista Kiehuvissa kyyneleissä.
Heräht' henki heinän päähän Syttyi sydän kukkaisehen. Perhoisena pienoisena Alottaapi aikojahan. Auringohon aivotusta Pieni poloinen pitäisi Vaan ei anna volin voima Siipi saatata sulatoin.
[Koittareen I, s. 195 painettu »Perhosen synty» eroaa jossain määrin kaikista näistä toisinnoista. »Mnemosyneen» painettu eroaa kuitenkin tästä; kts. b-toisintoa.]