KUULOITUS.

Teiltä minä mieluisasti Suomen neiot, neuvokseni, Tietäkseni tiedustelen; Millä sallitte sanalla Nimittäkseni nimellä. Sitä suunne suostumista. Jota huulet hurskahatkin Sulhaisenne, Suomessakin Teiltä almuksi anoovat. Sill' on nimi nimitetty, Suun anto, Suomen kielen, Jok' on käypä käräissä, Protocollassa korea, Sekä saarnassa soria. Vaan oi sovi semmoisena, Synnyssänsä seisomahan. Minä tuolle mielelläni. Soisin nimen soreamman, Hartahamman halajasin, Siihen Syntyhyn sopivan Jota joudun joudessani. Aineille auttamahan. Jok' ois valmis varsin kohta, Jos mä saattaisin sanella, Muiden lailla muukalaisten Taikka kussi, taikka pussi, Taikka muntti-muiskauksen, Taikka suolla suukkimisen, Taikka huolenne hunajan, Taikka kielenne kimasen, Taikka teidän tekemiä, Mingän mielitte nimeksi Soreammasti sopivan, Sille työlle, tyttö-kullat! Yhden syttyvän syämmen, Kuin se poistaikse povesta Ylentäikse yljällensä. Meiksi suullanne sulaapi Hunajaksi huulillanne.

Minä varton vastausta, Viimeisesti viikon päässä, Tämän sanan saatuanne, Kuultuanne kuuloituksen. Ellen siihen sanomata. Saanne sieltä, taikka täältä Suomen Suuren Sangar-kunnan Tyyneiltäkin tyttäriltä, Kainuiltakin kaunoisilta; Niin mä muutan muiskauksen Suun-annon asemille.

Kukas sitä kirkas-silmä Nuori neito nuhteleepi; Kuka siihen kiivastuupi, Närkästyypi näpperästi; Senpä suuta suuttunutta Minä suulla suljetulla Lepyttelen lemon lailla, Six' kuin oikeen osaapi Mukaisesti muiskutella. Tahik rankaisen rajusti, Vasta-ajaksi varoitan Somemmasti soimamahan.

[»Tehty v. 1819.» Painettu Koittareen I, s. 148.]