VANHEMMAT.
Reading edition
He uuden ihmispolven kasvattivat, lie voimat tyystin joskus tyhjenneet, kun elon pulmain eess' on vapisseet; niin harvoin onnestaan he uneksivat.
Loi huoli kurtut, hiukset harmenivat, lie lepoa he illoin rukoilleet ja lapsiltansa turvan toivoneet; näin haavemielin eespäin katselivat.
On lapset maailmalla kiertämässä, vain oman onnelansa etsinnässä — sen pyörtehissä mennyt unhottuu, —
mut vanhempaisi vapisevat huulet sä pettymyksen väreilyssä kuulet, kun illoin humisevi muistoin puu.