LAPSUUDEN KODISSA.
Reading edition
Sun muotos muinaisuutta ihailin, sa koti armas, unissani öin. Sun ylläs valvoo taivas tähtivöin, on päällä maan sun paikkas rauhaisin.
Ja nyt, kun luokses saavun vihdoinkin, on sielussani suuri sunnuntai, sult' elämäni ensi johdon sai, sun seurasi on päivä pyhäisin.
On tupa tuttu vielä ennallaan, vaan seinät painostansa kumartuu, ja painunut on alas uuninsuu — kaikk' kuultaa kulunutta vanhuuttaan…
Pois käännyn taas, oi rauhaan, rauhaan jää, mä vielä kerran saavun luoksesi. Mutt' sana kallis: lapsuuskotini, se aina sielussani helähtää.