POLULLA.
Reading edition
Kuljen, ah, kuljen — en mä tiedä minne — avaruudet, riennänkö tähtösihinne? Kuljenko määrättä niinkuin tuuli öinen, niinkuni kuutamo hopeavöinen? Kuljen, ah, kuljen — tietämättä minne — yhdynkö, iäisyys, sävelihinne?
Vieras mulle valo, tuttu tuskanpalo; aavistan: päämäärä kulkijan lie jalo. Tiellä, mi on kaita, onnetar saita kuiskuttaapi: — Kulkea saat yksin erämaita. —
Häipyi suuntarasti; elon painolasti uhkaapi: — Kuilujen pohjahan asti vajoot, matkamiesi; väärä on tiesi! — Huokaelen: — Taivas, suo mun löytää kotiliesi. —
Toivon, ah toivon — turha toivo lienet; sortumahan syntyvät maailmassa pienet. Miksi, ah, miksikä, kohtalotar, ilkut? Suuria varten on taivaan valopilkut. Toivon, oi, toivon — turha toivo lienet — minnekkä, polkuni, kulkijan vienet?