LILJAN KUKKA.
Reading edition
Liljan kukka valkoinen, sull' on puhdas terä. Illoin sua katsellen nousee ihmismielehen oma syntyperä.
Sull' on tuoksu pyhyyden, hohto taivahainen, perikuva hyvyyden, aatos ylhäisyyksien, — vaikk' on varsi mainen.
Himmeneepi silmien näkö katsellessa: sielu, orja alhaisen, unelmin vain onnehen vajoo nukkuessa.
Lilja, kukka kuutamon, kaihot pyhät luopi. — Pettymystä elo on, valkeuden voittohon harvan päästä suopi.