KORVESSA.
Reading edition
On korven kansa kovin kummissansa, kun äänet oudot hongistossa soi. Ei viel' oo valjennut ees aamun koi — lie poluillansa pyyntimiehen ansa?
Ei — metsä kaatuu siellä: huonettansa mies rakentaapi minkä vaivoin voi. Niin huoletonna linnut karkeloi ja sadoin äänin soittaa riemujansa.
Saa korven neitseellisen asuvaiset inehmon huolet nähdä monenlaiset ja hikihelmet oudot otsallaan.
On elon taisto aina ankarinta, on yön ja päivän rauha onnen hinta — mut onni lymyääpi piilossaan.