SYYS.
Reading edition
On tullut aika kuolon kaatavaisen; oi terve kuitenkin, sä synkkä syys! Jo öinen halla kotilammen hyys; on hetki hautaan käydä katoovaisen.
Nyt hehku sammunut on lieden maisen; on vallassansa kylmä itsekkyys, mi kaiken turmiohon viedä pyys: viherjän lehdon, kukan kaunokaisen.
Kuin ilkkuen tuo laakso värein harmain, tuo ennen suloisin ja kaunein, armain, nyt raskaan tunnon mielehemme tuo.
Sen sinikellot, heinät maassa makaa; ne nousevatko jälleen talven takaa, kun uusi kevät luomistansa luo?