ARES.
Reading edition
Ken halki ilmain kulkee, seurassansa vain synkkä pelko, raskaat kauhistukset? Ei liikuttaa voi häntä rukoukset, ei tuska ihmisten, ei kuollut kansa.
Hän missä kulkee, siinä surman ansa jää väijymään, jää auki kuolon ukset, jää uhriensa vaivat, valitukset. Täyttyypi maa ja taivas huudoistansa.
Hän Ares on, tuo uljas nuorukainen: hänt' ihaileepi jumalaisin nainen, kun myrskyt tyyntyvät ja lepää hän.
Kun veri polttava taas vaatii sotaan ja miekkain mittelöihin, peisten otaan, niin taas hän Ares on yön synkimmän.