TOISIN ANTOI AIKA TOINEN…
Reading edition
E. N. Setälän 50-vuotispäivänä
Toisin antoi aika toinen, lahjoitteli lapsillensa, myötätuulen toivehille, hankatuulen haavehille, kerran Suomelle suvannon, kesän armon, aamun kihlat. Nyt mitäpä miehellensä aika suopi antimiksi, suuret vai vähätkö suomat vaiko ei vähiäkänä?
Vastasään väkevän antoi, vaati miehen mittasille, voiman voittokilpasille. Nyt ei tuulesta tukea eikä aalloista apua, nytp' on miehen mahtaminen, tarmon taival soutaminen, maalle noita noutaminen Sammon saatuja muruja.
Antoi talven, antoi taiston, soi kaiken karaisevaisen, pienet kylmivi kypenet, suuren liekin suurentavi, sepon valkean väkevän sydämessä syttynehen; paljon polttavi poroksi, kestävimmän kirkastavi. Meilt' otti olevan onnen, kaiken tuumivi tuhota: pohjan alta, päivän päältä, jäämättä jalansijoa.
Niinp' on onnen ottaessa mies itse enemmän antoi, jaksaja jalommin jaksoi, korkeni koetuksessa. Mink' on maa masennetahan, pyhät rannat raiskatahan, senp' on seisovi lujemmin Suomen linna liikkumaton, suojamuuri sortumaton Suomen sulhojen povessa, sydämessä sykkivässä.