HEINÄKUUNSÄÄ
Reading edition
Päivä hehkuva heinäkuun, hervonnut tuulen tuntu, neitoja sotkina salmen suun, vartta ei varjele huntu.
Kukkea, ruusuinen kuultavuus helliä päivän paahdon, — Afroditenko synty uus helmasta aallon vaahdon?
Kaukana autere karkeloi, siintävi laivan sauhu. Höyrypilli jo pitkään soi — vallaton kiire ja kauhu!
Poiss' ovat, aaltoko vei ne vai ilmako, metsän lehto? Autuas aalto, jok' olla sai kuolematonten kehto!
Autuas ilma ja metsä, maa: Hellasta Pohjan mailla saivat hetkisen heijastaa, hehkua Hellaan lailla.
Helios orhinsa ohjaa päin korkeuden sinivuorta, kylmän maassakin kypsyttäin hempeä neitsytnuorta.
Maassa, min kohta jo kytkee jää, hankien alle mi haipuu, kauneus, kauneus välkähtää, maan ilo, ihme ja kaipuu.