MUISTOJEN MUURIT
Reading edition
Olavinlinnan 450-vuotisjuhlaan, 29.VII.1925
Niin aikakaudet, vallat vaihtuu kuin aaltojansa virta vie. Pois kaikki heikko, halpa haihtuu; mi sorru ei, se suurta lie. Käy valtavammin vain se esiin, kun unhon yöhön uppoo muu, kuin tornit tumman virran vesiin se korkeana kuvastuu.
Uutt' elämää uus uhkuu aamu, mut ylhäisenä, yksinään tuo muinaisuuden muunhaamu sen keskelt' yhä nostaa pään. Sen paadet haastaa sammalharmaat: näin taatot sulle suojelleet, laps Suomen, nää on rannat armaat Näät isäin työn. — Mit' itse teet?
Mit' itse teet, mi Suomen rantaa ei raasta, mutta rakentaa, mi turmat torjuu, turvan antaa, mi korkealle kohoaa? Kun vaihtuu vuosisatain sarjat, mi muuri vankka muisto jää ja ilmi tuo kuin torninharjat: Näin suurta mahtoi aika tää?
Näin uhmasi se vainon uhat, näin nosti suojamuurit maan, näin vapaan Suomen vuosituhat saa koota kultatoukojaan; näin kuvastella Suomen vesiin ne kunniakkaat muurit voi, ja Suomen kukkiviin ne kesiin näin kauneutta kukkuroi.
Mit' itse teet? Laill' isäin vastaa: vakaasti vartioitse maas, laill' isäin käytä muurilastaa, rakenna, liitä paateen paas. Ja valpas mieli, valmis miekka työn vartiossa vanhallaan! Ja kallio, ei hauras hiekka, on kanta, jolle muurataan.
Rakenna, missä vainorajat maan rintaa vielä ratkovat, miss' ahtaat, matalat on majat, majoissa mielet matalat, miss' ontuu kahtahalle kansa, ei käy kuin suora Suomen mies, ja viettelevi viekas ansa ja viehättävi vieraan ies.
Rakenna, ett' ois ehyt kerta ja terve, suuri Suomen maa, ja kansa kaunis, maansa verta, todeksi untes Suomi saa! Saa armahaks se päivän alle, kuin sielus silmihin se nous, tee suurta, tähtää korkealle, kuin kultanuoltaan Savon jous!
Rakenna, että muisto, maine näin työsi kerran seppelöis, ett' ajan virran vinha laine sen ylle koht' ei umpeen lois, vaan kauneuden holvikaari sun asuinmaas ett' aatelois, suloinen että Suomen saari kuin helmi Pohjan otsall' ois.