HUHTIKUUN-AAMU
Reading edition
On käynyt talven muoto juro jo leppoisampaan muhoiluun. Jo vääntää väkkäröitä puro, tuo huima poika huhtikuun.
Taas koivun kylki tiukkuu mahlaa niin makeaa, kuin mettä jois. Ja lätäköissä lapset kahlaa, kuin löytty onnen lähde ois.
Jo varikselta saappaat saivat he punaiset ja pulskat, hei! Ja uudet, uljaat kaarnalaivat jo vettä viiltämään he vei.
Tuoll' ojan vartta vainiolla käy nuori teini, kirjakoi. Ken kirjain kimpussa nyt olla, ken niitten pölyt niellä voi?
Ne sinne jäi, kun kutsun raikkaan toi kylätieltä riemu tuo, kun silmä sattui sinilaikkaan, mi pilviin pilkahduksen luo.
Ja ennenkuin hän itse huomaa, tuoll' ulkona jo uutteroi hän puhkoin puroselle uomaa, mi riemuin solisee ja soi.
Hän innoll iskee jäätä särkein, hän kevään suonta auki lyö. All' auringon nyt ainut tärkein on tänään hälle vain se työ.
Pois kaikki jäykät foliantit on kauas, kauas häipyneet, pois herrat Hegelit ja Kantit, vain helkkyy heljät kevätveet.
Vain pojan riemut, puuhat pojan nyt vallitsee, ja tuokion hän ourutessa kevät-ojan vain onnellinen lapsi on.