SAPPHON LAULU
Reading edition
Sen ma taivaisten tasaverraks arvaan miehen miekkoisen, joka kasvotusten kanssas istuu, sun sulo-äänes soinnun luonasi kuulee,
naurus helkkeen hempeän. Siitä multa kohta sylkähtää sydän, rinta syttyy. Sillä silmiis jos minä katsahdankaan, niin puhe puuttuu,
kieli kangistuu, tulivirta vieno kautta suonten soutavi kaikkianne, silmä himmentyy, kohisee ja soipi korvani silloin;
kylmä vierähtää hiki, puistatuksiin ruumis raukee, muotoni ruohon keltaa kelmeämp' on, poissa jo poskipäiltä kaikk' elon karva.
Vaan on kestää pakko, kun niin on säätty