TITANIA
Reading edition
Fröding
Kuin helkettä viulujen pienten humu heikeä koivun ja seljan soi. On yö yli metsän nienten, mut niittyä kuu hopeoi. Mik' on häämötys kutrien häilyvien? Kisa vallaton käy, utuvarpahinen. Ti-ta! Ti-ta! Ti-ta!
Kuin harsoja, nilkkoja leijuu, helokaulat kaartuu ja olkapäät. Ohi vilkkuen kiepuu ja keijuu sirot anturat siivekkäät. Ken keijuja tuo kera karkelohon, yön tanhuat kuun hopeoissa kun on? Ti-ta! Ti-ta! Titania.