KOLMASTOISTA LUKU
Väinö Meltti translation
Viidakko
Greystoken uudistalolta lähtenyt etsiskelyretkikunta oli käynyt Ibn Aswadin kimppuun niin äkkiarvaamatta, ettei kummankaan puolen kesken oltu vaihdettu ainoatakaan laukausta. Arabialaiset, joita takaapäin ahdistivat hurjat wambolisoturit, olivat suorastaan juosseet valkoisten ja wazirien syliin.
Kun Greystoke vaati, että valkoinen tyttö oli luovutettava hänelle viipymättä, löi Ibn Aswad rintoihinsa ja vannoi, ettei heidän mukanaan nyt ollut ainoatakaan valkoista tyttöä, mutta kun muuan orja kertoi, että Victorian oli ryöstänyt Ibn Aswaldilta eräs sheikin luutnantti vasta joku tunti aikaisemmin, riensivät he nopeasti viidakkoon etsimään häntä.
Helpottaakseen etsintää ja päästäkseen eteenpäin mahdollisimman nopeasti otti kukin valkoinen mukaansa muutamia wazireita, ja hajaantuneina laajaan taistelurintamaan painuivat he viidakkoon sille taholle, mihin orja oli osoittanut Abul Mukarramin ratsastaneen.
Tutkiakseen viidakon tarkoin kuin kampaamalla levitti jokainen valkoinen wazirinsa kummallekin puolelleen, ja niin he etenivät nähden toisiansa harvoin, mutta aina äänenkantaman päässä toisistansa. Ja niin johdatti sattuma William Curtissin kenenkään huomaamatta puistomaista metsää reunustavan viidakon laitaan jättiläispuiden alle, missä hänen eteensä avautui näky, joka sai hänet nopeasti pysähtymään.
Siellä oli hänen rakastamansa ja etsimänsä tyttö, ilmeisesti vahingoittumattomana, ja kaksi aasia ja iso susikoira, joka katsoi hänen piilopaikkaansa kohti ja murisi uhkaavasti, ja tytön edessä seisoi villi mies. Curtiss aikoi juuri juosta esiin, kun näki miehen painavan keihäänsä varren maahan ja terän sydäntänsä vastaan. Tämä teko ja miehen kasvojen ilme paljastivat hänen aikeensa, ja niin Curtiss vetäytyi taaksepäin, jääden odottamaan rikoksen täyttymistä, minkä hän tiesi tapahtuvan. Aavistuksen hymy välkehti amerikkalaisen huulilla.
Myös Victoria Custer arvasi, mitä Nun mielessä liikkui. Se oli hänen omien sanojensa mukaan ainoa johdonmukainen päätös, minkä mies voi tehdä; mutta rakkaus ei ole johdonmukainen, ja kun rakkaus näki ja käsitti uhkaavan menetyksen, heitti se johdonmukaisuuden tiehensä, ja kirkaisten heikosti kauhusta heittäytyi tyttö niokeneläisen Nun kimppuun ja sysäsi keihään syrjään.
»Ei! Ei!» huudahti hän. »Sinä et saa tehdä sitä. En voi antaa sinun mennä, rakastan sinua, Nu! Oi, kuinka sinua rakastan!» Ja kun väkevät käsivarret sulkivat hänet jälleen syleilyynsä, huoahti hän tyytyväisenä ja onnellisena ja antoi päänsä painua sen miehen rinnalle, joka oli tullut takaisin ikuisuuksien kuluttua pyytämään häntä omakseen.
Mies kiersi toisen käsivartensa hänen vyötäröilleen, ja yhdessä he kääntyivät länttä kohti sille taholle, mihin Abu Mukarram oli paennut; kumpikaan ei huomannut valkokasvoista, tylynnäköistä miestä, joka ryntäsi viidakosta heidän jälkeensä ja tähtäsi pyssyllään kylmäverisesti tummatukkaista jättiläistä selkään.
Eivät he nähneet susikoiran nopeata hyppäystä eivätkä liioin, mitä sitten seurasi villin viidakon mietteliäässä äänettömyydessä.
Kymmenen minuutin kuluttua tunkeutui Barney Custer sekasortoisen, viheriöitsevän kasviseinän läpi, ja hänen eteensä avautui näky, joka salpasi hänen hengityksensä — siellä seisoi kaksi kärsivällistä aasia, huitoen hännillään ja liikutellen pitkiä korviaan; niiden vieressä lepäsi Abul Mukarramin ruumis, ja viidakon laidassa, hänen jalkojensa juuressa, oli pitkällään William Curtissin kuollut ruumis, rinta ja kurkku villien torahampaiden repimänä. Aukeaman poikki loittoni iso, laiha susikoira ja pysähtyi kuullessaan Barneyn lähestyvän. Se paljasti veriset hampaansa, äristen pahaenteisesti varoitukseksi, kääntyi sitten ja katosi viidakkoon.
Barney eteni ja tutki pehmeää maata aasien ja arabialaisen ruumiin ympäriltä. Hän näki miehen paljaiden jalkojen jäljet ja naisen ratsusaappaiden pienemmät jäljet. Hän silmäsi viidakkoon, mihin Terkoz oli kadonnut.
Mitä varten hänen sisarensa oli mennyt tuonne synkkiin, villeihin syvyyksiin? Mitä varten hän toisi sisarensa takaisin, jos jatkaisi etsiskelyä? pian epäili, tulisiko Victoria ilman uniensa miestä. Kummassa olisi tyttö onnellisempi tuon miehen kanssa — armottomassa viidakossa, joka oli ainoa maailma, minkä mies tunsi, vaiko sivistyneiden ihmisten vieläkin armottomammissa olinpaikoissa?