KAHDEKSAS LUKU

Arabialaisien sieppaamana

Hetken kuluttua tyttö heräsi. Muutamiin minuutteihin hän ei voinut tulla vakuutetuksi ympäristönsä todellisuudesta. Hän luuli tämän olevan taasen vain hänen unennäköjään. Hiljaa hän ojensi kätensä ja kosketti nukkujan kasvoja. Ne olivat varsin todelliset. Hän istui ääneti muutamia minuutteja, yrittäen sopeutua näihin uusiin ja kummallisiin oloihin, jotka ympäröivät häntä. Hän tuntui olevan kaksinainen ihminen — amerikkalainen tyttö, Victoria Custer, ja Nat-ul; mutta hän ei kyennyt selittämään, ken tai mistä oli Nat-ul, muuten kuin että Nu rakasti häntä ja että hän vastasi Nun rakkauteen.

Hän ihmetteli, ettei haikein mielin ajatellut hylkäämäänsä mukavaa elämää, sekä sitä tietoaan, ettei ikinä voisi enää palata sen keskelle. Hän oli yhä kylliksi kahdennenkymmenen vuosisadan ihminen oivaltaakseen, että hänen astumansa askeleen täytyi ainaiseksi erottaa hänet menneestä elämästä — mutta sittenkin hän oli hyvin onnellinen. Kumartuen alas miehen yli hän suuteli hänen huuliaan, nousi sitten ja meni ulos, ja kutsuttuaan Terkozin mukaansa hän laskeutui lähteelle, sillä hän oli janoissaan.

Ei tyttö enempää kuin koirakaan nähnyt valkoviittaisia olentoja, jotka vetäytyivät äkkiä valtavan ison kiven taakse, kun he kaksi tulivat esiin luolan suusta. Eivätkä he nähneet erään niistä tekevän merkkejä toisille takanaan oleville, jotka eivät olleet kiertäneet vuoren ulkonemaa, jonka juurta he olivat taivaltaneet.

Victoria kumartui täyttääkseen hattunsa lähteestä. Ensiksi hän kurottautui kauas alas sammuttaakseen oman janonsa. Terkozin äkillinen, varoittava murahdus sai hänet kohottamaan päätänsä, ja silloin hän näki, tuskin kymmenen askeleen päässä, kymmenkunta valkoviittaista arabialaista ja heidän takanaan puolisensataa mustaihoista alkuasukasta. Kaikki olivat asestettuja — ilkeännäköisiä miekkosia he olivat, ja yksi arabialaisista oli suunnannut pitkän pyssyn häntä kohti.

Nyt hän puhui tytölle, mutta kielellä, jota tyttö ei ymmärtänyt, vaikka käsitti hänen sanansa vihamielisiksi ja kuvitteli miehen varoittavan häntä turvautumasta omaan pyssyynsä, joka oli hänen vierellään. Sitten puhui arabialainen takanaan oleville, ja kaksi heistä lähestyi tyttöä, yksi kummaltakin puolelta, samalla kuin johtaja piti yhä pyssyään tyttöön tähdättynä.

Kun nuo kaksi miestä tulivat häntä kohti, kuuli hän susikoiran murahtavan uhkaavasti ja näki sen sitten ryntäävän lähimmän arabialaisen kimppuun. Mies sieppasi pyssyn käteensä ja iski sillä kaikin voimin Terkozia kalloon, niin että uskollinen koira kellistyi hänen jalkoihinsa äänettömäksi kasaksi. Sitten nuo kaksi miestä syöksähtivät paikalle ja ottivat Victorian pyssyn, ja hetkisen kuluttua hänet laahattiin kovakouraisesti raa'an joukkion päällikön luo.

Erään mustan kantajan, länsirannikon neekerin avulla, joka oli oppinut hiukan sekavaa englantia, kuulusteli johtaja tyttöä, ja kun hän havaitsi tämän olevan loordi Greystoken vieraana, välähti ilkeä virnistys hänen pahannäköisillä kasvoillaan, sillä miekkonen muisti, kuinka erään toisen arabialaisen orja- ja norsunluukaravaanin oli käynyt sen jouduttua tuon englantilaisen ja hänen wazirisoturiensa kynsiin. Tässä tarjoutui tilaisuus osittaiseen kostoon. Hän viittasi seuralaisiaan ottamaan tytön mukaan — ei sopinut vitkastella tässä heidän vihollistensa maassa, mihin he sattumalta olivat eksyneet harhailtuaan viidakossa yli kuukauden.

Victoria kysyi, mitä he aikoivat tehdä hänelle, mutta hän ymmärsi vain, että he veisivät hänet mukanaan pohjoiseen. Hän tarjoutui suorittamaan melkoiset lunnaat, jos he palauttaisivat hänet vahingoittumattomana hänen ystäviensä pariin, mutta arabialaiset vain nauroivat hänelle, »Sinusta saadaan hyvä hinta», sanoi päällikkö »sulttaani Fuladin hovissa Tagwaran pohjoispuolella, ja muuten voin nyt saada osaksi kuitatuksi! sen velan, joka minun on maksettava englantilaiselle». Ja niin katosi Victoria Custer ihmisten ilmoilta wazirien villin maan rajalla, eivätkä kutkaan muut kuin hänen ryöstäjänsä tunteneet sitä salaista tietä, jota he matkasivat pyrkiessään Uzirin pohjoispuolella sijaitsevaan maahan.

* * * * *

Kun Nu Nunpoika aukaisi vihdoin silmänsä; heräten syvästä unestaan, joka oli virkistänyt ja elähdyttänyt häntä, kohotti hän katseensa odottaen näkevänsä ne suloiset kasvot, jotka olivat leijailleet hänen omien kasvojensa yllä. Ja kun hän huomasi, ettei luolassa ollut ketään muita kuin hän itse, puhkesi hänen yksinäisen sydämensä syvyydestä puolittain nyyhkytyksentapainen huokaus, sillä hän tiesi, että Nat-ul oli ollut hänen luonaan vain hänen unennäössään.

Mutta uni oli ollut niin todellinen! Vielä nytkin hän saattoi tuntea tytön viileän käden kosketuksen otsallaan ja hoikkien sormien sivelevän hänen hiuksiaan. Nun posket hehkuivat tytön kuumista suuteloista, ja hän tunsi sieraimissaan tytön rakkaasta olemuksesta levinneen ihanan tuoksun. Herääminen ja harhaluulon hälveneminen aiheutti katkeran pettymyksen ja kuumeen uudistumisen. Nu vaipui jälleen puolittaiseen tiedottomuustilaan ja hourailuun, niin ettei hän tajunnut khaki-pukuista valkoista miestä, joka hiipi varovasti hänen piilopaikkansa puolipimeyteen vähän puolenpäivän jälkeen.

Tulija oli Barney Custer, ja hänen perästään saapuivat Curtiss, Butzow ja puolisen tusinaa muita etsiskelevän seurueen jäseniä. He olivat kompastuneet puolikuolleeseen Terkoziin lähteen reunamalla, ja sieltä he olivat löytäneet myös Victoria Custerin hatun. Ja vuoren rinteen isojen kivien välissä pehmeässä maassa he olivat selvästi nähneet vastatallatun polun, joka vei ylemmäs luolalle.

Kun Barney näki, ettei luolassa pitkällään makaava olento liikahtanut hänen astuessaan sisälle, nousi tukahduttava pelko hänen kurkkuunsa, sillä hän uskoi varmasti löytäneensä sisarensa kuolleen ruumiin; mutta kun hänen silmänsä tottuivat paremmin sisustan himmeään valoon, huomasi hän erehdyksensä — ensiksi rajattoman helpotuksen tuntein ja sitten pahoin aavistuksin, jotka lähentelivät toivomusta, että siinä olisi ollut Victoria, kuolleena turvassa; sillä villin Afrikan villien ihmisten keskuudessa sattuu naisille kuolemaakin pahempia kohtaloita.

Toiset olivat keräytyneet hänen viereensä, ja joku oli sytyttänyt kuivista oksista tehdyn soihdun, joka valaisi kirkkaasti luolan sisustaa muutamia sekunteja. Tuona aikana he havaitsivat, että mies oli ainoa olento luolassa ja että hän oli avuttomana kuumeen kourissa. Hänen vierellään näkivät he kivikeihään, joka oli surmannut »vanhan veijarin» — jokainen heistä tunsi sen. Miten se oli voitu tuoda hänelle?

»Seebran tappaja», sanoi Brown. »Mitä on hänen päänsä alla? Se näyttää khaki-viitalta.»

Barney veti sen esille ja kohotti ylös.

»Hyväinen aika!» mumisi Curtiss. »Se on Victorian.»

»Miehen on täytynyt laskeutua vuorelta sen jälkeen kun me lähdimme ja näpistää keihäs sisareltanne», virkkoi Brown.

Curtiss veti revolverinsa ja astui lähemmäs tiedotonta Nu'ta.

»Petoeläin», murahti hän, »kuula on hänelle liiankin hyvä. Siirry tieltä, Barney; tyhjennän häneen koko revolverini sisällön.»

»Ei», sanoi Barney levollisesti.

»Miksei?» kysyi Curtiss, yrittäen tunkeutua Custerin ohi.

»Koska en usko hänen tehneen pahaa Victorialle», vastasi Barney. »Se on kyllin riittävä syy, että jäämme odottamaan, kunnes saamme tietää totuuden. Muutenkaan en missään tapaukissa salli surmattavan tiedotonta ihmistä.»

»Hän on vain peto — hullu koira», väitti Curtiss itsepintaisesti. »Hänet pitäisi tappaa jo sen vuoksi, mitä hän on. En koskaan olisi luullut sinun puolustavan miestä, joka on tappanut sisaresi — Jumala yksin tietää, minkä hirvittävän rikoksen hän on tehnyt ennenkuin tappoi Victorian.»

»Älä ole mieletön, Curtiss», kivahti Barney. »Emmehän edes tiedä, onko Victoria kuollut. On mahdollista, että tämä mies on ollut avuttomana kuumeen kourissa pitkän aikaa. Hänen päässänsä on haava, jonka luultavasti teki sinun viimeöinen laukauksesi. Jos hän virkoaa tuosta vammasta, niin ehkä hän voi luoda jotakin valaistusta Victorian katoamiseen. Jos käy ilmi, että hän on tehnyt tytölle pahaa, on vain minulla oikeus vaatia selitystä — ei sinulla; mutta kuten äsken sanoin, en usko tämän miehen vioittaneen hiuskarvaakaan sisareni päästä.»

»Mitä tiedät hänestä?» kysyi Curtiss.

»En koskaan ennen ole nähnyt häntä», vastasi Barney. »En tiedä, ken hän on ja mistä hän tulee, mutta tiedän — no, vähät siitä mitä tiedän, paitsi ettei kukaan muu kuin Barney Custer saa tappaa häntä.»

»Custer on oikeassa», puutui Brown puheeseen, »Tämän miehen tappaminen kylmäverisesti merkitsisi murhaa. Te olette liian pikaisesti vetänyt sen johtopäätöksen, Curtiss, että miss Curter on kuollut. Jos sallimme teidän tappaa tämän miehen, riistämme ehkä parhaan mahdollisuuden päästä tytön jäljille ja pelastaa hänet.»

Heidän keskustellessaan hiipi luolaan susikoira Terkozin laiha hahmo. Arabialaisen isku ei ollut surmannut sitä, ja sen päälle kaadettu aimo annos kylmää vettä oli jouduttanut sen virkoamista. Se nuuski vikisten ympäri luolaa ikäänkuin Victoriaa etsiskellen. Miehet seurasivat sitä ääneti, kun Brown oli sanonut: »Jos tämä mies on tehnyt pahaa miss Custerille ja heittänyt ulos Terkozin, niin eläin tahtoo kiihkeästi kostaa. Pitäkää sitä silmällä, ja jos Curtiss on oikeassa, ei kenenkään meistä tarvitse toimia kostajana sisarenne puolesta — Terkoz huolehtii siitä. Tunnen sen.»

»Jätämme sen Terkozin tehtäväksi», sanoi Barney luottavasti.

Kun eläin oli kiertänyt koko luolan ympäri, nuuskien kaikki loukot ja halkeamat, tuli se jokaisen katselevan miehen luo ja nuuski kaikkia tarkasti. Sitten se asteli suoraan tiedottoman Nun viereen, nuoli hänen poskiaan ja laskeutui maahan hänen viereensä, painaen päänsä miehen rinnalle, niin että sen hurjat, susimaiset silmät olivat suuntautuneina suoraan ja tarkkaavina sitä vastapäätä seisoskelevaan miesryhmään.

»Katsokaas», virkkoi Barney, kumartuen ja silitellen eläimen päätä.

Koira uikutti hänelle; mutta kun Curtiss lähestyi, nousi se niskakarvojaan pöyhistäen ja murisi hänelle pahaenteisesti, seisten poikittain Nun ruumiin päällä.

»Teidän on parasta pysytellä loitolla siitä, Curtiss», varoitti Brown. »Sen mieltymyksen ja vastenmielisyyden tunteet ovat aina olleet omituisia, ja se on peräti pahasisuinen olio, jos sitä vastustetaan. Se on jo tappanut yhden miehen — ison wainbol-keihäsmiehen, joka väijyskeli Greystokea pohjoisessa maassa viime syksynä. Katsotaanpa, suhtautuuko se samalla tavoin meihin muihin.» Mutta toisen toisensa jälkeen salli Terkoz lähestyä Nu'ta — vain Curtiss näytti kuohuttavan sen villiä suojeluvaistoa.

Kun he keskustelivat lähimmän tulevaisuuden suunnitelmista, aukaisi Nu silmänsä tullen tajuihinsa. Nähdessään vieraat olennot ympärillään hän nousi istualleen ja tavoitti keihästään; mutta Barney oli kaiken varalta korjannut tämän aseen samoin kuin veitsen ja kirveen hänen ulottuvillaan.

Kun luolamies kohottautui istumaan, laski Barney loisen kätensä hänen olkapäälleen. »Emme tee sinulle pahaa», sanoi hän, »jos kerrot meille, miten on sisareni käynyt». Ja siirtäen sitten huulensa lähelle toisen korvaa hän kuiskasi: »Missä on Nat-ul?»

Nu käsitti vain yhden ainoan sanan, Nat-ul; mutta ystävällinen äänensävy ja hänen olkapäällään lepäävä käsi vakuuttivat hänelle, ettei tämä mies ollut vihollinen. Hän pudisti päätänsä kieltävästi. »Nu ei ymmärrä vieraan kieltä», sanoi hän. Ja sitten hän teki saman kysymykset kuin Barney: »Missä on Nat-ul?» Amerikkalainen kykeni tajuamaan vain nimen, mutta jo sekin ilmaisi hänelle, että tässä oli tosiaan hänen sisarensa unien mies.

Kun kävi täysin selväksi, ettei mies kyennyt käsittämään mitään, mitä he puhuivat hänelle, ja ettei hän voinut lähteä liikkeelle, päätettiin! hänet lähettää uudistaloon muutamien alkuasukaskantajien mukana, jotka kuuluivat seuraan, ja muut taas jatkaisivat kadonneen tytön etsiskelyä; Terkoz salli heidän nostaa Nun käsivarsilleen ja viedä hänet ulos, missä hänet laskettiin karkeatekoisille paareille, jotka kyhättiin kokoon satulapeitteestä ja kahden heitä seuranneen wazirimetsästäjän keihäästä.

Barney tajusi, että tämä mies voi tarjota avaimen Victorian olinpaikkaa koskevan arvoituksen ratkaisuun, ja senvuoksi, peläten, että mies ehkä yrittäisi paeta, hän päätti seurata häntä itse tietäessään, että hänen sisarensa etsintä sujui yhtä hyvin ilman häntäkin. Sillä välin hän saattaisi keksiä jonkin keinon, jonka avulla voisi päästä lähempään kosketukseen vieraan kanssa.

Ja niin he lähtivät matkalle uudistaloa kohti. Neljä puolialastonta mustaihoista kantoi karkeatekoisia paareja. Toisella sivulla asteli susikoira Terkoz ja toisella Barney Custer. Neljä wazirisoturia seurasi heitä.