YLITSE VETTEN HILJAISIEN…
Reading edition
Mua armahda, oi älä anna, Herra, mun nähdä sitä päivää, jona kerran maaks sortuu viimeinenkin toivehein ja hymy tuskan hyytyy huulillein.
Oi silloin, kun on vielä usko vakaa ja päivä täysi paistaa merten takaa, mä yöhön mykkään, missä tähteä ei yhtään tuiki, tahdon lähteä.
Ylitse vetten hiljaisien, summain, sivuitse saarten äänettömäin, tummain, yön lohduttoman halki lasken ma, — on siellä jossain uusi maailma.