KULKIJAN LAULU.
Reading edition
Jalan alla lumi narskahtaa, kylmä kajastus on taivahalla, autio on metsä, maa, autiompaa rinnan alla.
Raskaat ompi hetket päivän, yön, raskahampi vielä mieli miehen, jolta toivot, toimet työn jäivät kaikki puolitiehen.
Kaukana on vielä kotilies, talvipäivä alkaa hämärtäydä. Painava on mieron ies, vieraan ukset kylmät käydä.
Keltä sortui linnat unelmain, keltä hetkeks uupui usko, tarmo, sille taival synkemp' ain', katkerampi vieraan armo.
Joka omin siivin lentää sai, hän ei tyydy lainalentimihin. Miettii miesi: kuolla vai jatkaa siitä, jäi hän mihin?
Jatka, jatka! Se on elämän laulu lyhyt, koruton ja karu. Onneen sitten käy tai tän katketkohon elon taru!