ERÄMAAN TÖLLISSÄ.
Reading edition
Harmaa, matala tölli suon syrjässä niinkuin rampa haave Päivä paista ei tänne, ei saavu tään katon alle riemu.
Korven armoton henki tään yllä vaanii kuin tyly lintu. Auta ei rukous, työkään, suo viljan korjaa, vain oljen sirppi.
Niin on kohtalo raskas, voi kaatua raataja kesken sarkaa, mennä voi elo hukkaan ja piennar pajua jälleen työntää.
Sataa… kuin lyijyrakeet sade rapsaa tuohikattoa vasten. Tuntuu: sieluunkin valuu jotain raskasta, kovaa ja toivotonta.