VAPAHTAJALLENI
Reading edition
Hänen silmänsä hohtavat syvempinä merta, ja suvituulta pehmeämmin äänensä soi. Kuin heljä säde auringon tietään hän kulkee ja hymyllä hän elon tuskat lientää voi.
Oi, missä hänen naurunsa helisee ja minne hän katseensa luo, surun tyrehtyvi vuo! Ja missä hänen jalkansa polkevat maata, somer soi ja kukat auki kaikki umpunsa luo!
Suru suurin kun kerran mun ylläni häilyy, hän luokseni saapuu ja vapahtavi mun, elon keitaiden vilpoisten luo minut johtaa kuin lapsen, yöstä aavikon kirvoitetun.