TULE, KULTA!
Reading edition
Kun kiihkeimmin miel'aloin ma talvesta pois ikävöin, tuli taas kevät välkkyvin valoin, kedoin kukkivin, heljin öin. Taas laineet rintani nuoren niin korkeina kuohahtaa. Tule, kulta! Juurella vuoren tupa pieni jo kohoaa.
Sua oottelin pitkät päivät, öin siunasin muistoas sun, kukat toivon elohon jäivät yli talven ja taistelun. Oi, vankinakin yön, tuulen, vain sulle mun harppuni soi kunis lämpeni taas hymy huulen, sydän päivään uskoa voi.
* * *
Miten välkkyy taivahalla, miten helkkyy taas säveleet! Mun mökkini akkunan alla jo tuomet on puhjenneet. Pesii pääsky jo räystäällä katon kodin onnea visertäin, mun kaihoni sammumaton sua tervehtii sepelpäin.
Tule, kulta! Ja sulle soittaa ma tahdon kaiken sen, miten miesi kärsinyt voittaa voi elämän orpouden, miten yöhön musertavaan luo rakkaus hohtehen, elonkirjat sulle ma avaan ja sydämeni lämpöisen!