ELEGIA.
Reading edition
Yläällä: laki taivaan lyijynharmaan, alaalla: varjot, usvat paljaan maan Mies yksin sielussaan vain kuva armaan ainoona lohtunaan.
Sumusta jostain metsäin takaa kumaa ään' kirkonkellon, malmiin taotun, tuo viestiä se miehen kammoksumaa: »Hän kuoli, jätti sun.»
»Hän hautaan viedään, vyöryy virsi, saarna jäähyväisiksi armaan siunatun. Tie ihmisen: kuin lehti, kuiva kaarna tomusta tomuhun.»
»Ja paateen värsy: Niin, hän tuli, meni, välillä hieman eli, kapinoi.» Mies jatkaa: »Täys on munkin autuuteni, jo viime sävel soi.»