ELON LEIKKIÄ.
Reading edition
Jo syttyy kevät elämään, vain hetki, hengenveto. Taas aalto nostaa vaahtopään ja kukkatarhat keto, unesta taivas heräjää, ja voimat mannun, veen sen sätehissä sikiää sadasta tuhanteen.
Ja neidoilla on heräämys ja suuret unelmansa. Kuin kevään armain ilmestys he keijuu polkujansa, on silmä arka, täysi syön ja hymyy ujo suu. He uinuu valkeen kevätyön, he lempeen havahtuu.
On uusiin maihin auki tie nuorella sydämellä. Ja joka kukka, sävel lie kuin haave heljä, hellä. Elämän vehmas viinipuu se kutsuu, viekottaa. Niin suurna taivas avartuu, niin ihanana maa.
Mut joka kevät köyhemmäks käy, tuntuu, ihmislapsi. Niin moni tähti sammui, läks, niin moni valkes hapsi. Vaan tuosta viis, kun elonpuu vaan jaksaa viekottaa. Niin suurna taivas avartuu, niin ihanana maa.
Niin monta tääll' on tähteä kuin vaan laps itse halaa, hän tulla voi ja lähteä, kuhunka mieli palaa. Niin rikas ompi taivas, maa, mut rikkaamp' elämä, se käsin kaksin tarjoaa — ei tarvis säästellä!
Ken eli, tuhlas, taisteli poluilla lemmen, sotain, ei köyhdy hän kuin saituri, jää hälle aina jotain, mi kalliimpi on maailman mainetta, mammonaa. Käy leikkiin elon! Rohkean on taivas sekä maa.