ILTATUNNELMA.
Reading edition
Kedoilla autioilla kulkee syksy vain, kuin keltalehdet toiveet kuollen putoo, taas murhe viihtyen mun huoneessani jo seittejänsä kutoo. Ma turhaan moitin, valitan. Mi meni, iäks meni; pois meni parhaat hetkeni, iloni, nuoruuteni.
Ne lentelee mun aatokseni väsyneet kuin linnut siipirikot sinne tänne. Kai loppuu matka jo, kai tyyntyy veet ja kätkee harpun jänne. Ma turhaan moitin, valitan. Mi meni, iäks meni; pois meni parhaat hetkeni, iloni, nuoruuteni.
Näät: ilta saapuu, sydän sykkii väsyksiin, ja hiljaa hiipii silmiin raskas uni. Ja on kuin autius yön astuis niin myös verkkaan sieluhuni. Ma turhaan moitin, valitan. Mi meni, iäks meni; pois meni parhaat hetkeni, iloni, nuoruuteni.