PÄÄSIÄISTARHASSA.
Reading edition
Räystäät tippuu auringossa huhtikuun, kylän yllä havun, pihkan tuoksu. Kottaraiset vihkii lempeen pihapuun vapahana peltopuron juoksu.
Ilman täyttää vilpas kevään tohina, linnun laulut, mannun värähtelyt, takaa lepikon soi kosken kohina, jäät jo lähti, loistaa taivaan helyt.
Hyv' on maata päällä tarhan havujen, tuntea: jo unhoon muistot siirtyy. Alta menneen onnen tuhkan, savujen uusi onni, riemu sieluun piirtyy.
Kelakeinu pyörii, mielen sytyttää nilkka siro, lieve valkeen hameen. Kirkas naisennauru syömmeen soimaan jää jälkeen pitkän talven, syksyn sameen.