SYKSYISESSÄ SALOSSA.
Reading edition
Kangas aava, kumiseva, siellä täällä polku yksinäinen, taustalla syystumma, orpo neva, yllä ehtootaivas miettiväinen.
Hiljaisuus niin suuri, painaa mieltä se kuin kuolon kylmä kirsi, puiden latvoissa vain tyyni virsi, sama tänään, huomenna ja aina.
Sama, sama. Samoin retkin kuin ma käynee uuden polven miesi näitä maita, kytee kukatiesi mielessänsä samat miettehetkin.
Kuulee silloin kuin nyt minä kankaan kumisevan jalkain alla, kurjen valittavan korkealla, metsän hymisevän sävelinä.
Elon turhuuden saa ilmi, saa hän ikävyyden rintahansa, nousee huokaus syvä huuliltansa, ristii kätensä hän kyynelsilmin.
Niin hän seisoo, sieluun syvään tieto katoovaisuudestaan syöpyy. Ah, kuin kuiske saloon hämärtyvään pois hän iäisyyteen kerran yöpyy.